Alumnihaastattelu: ”Ei kannata jumiutua tutkinnon sisältöön omaa osaamistaan myydessään” – Aue-Säätiön kieli- ja myyntitaitoinen toiminnanjohtaja

Johanna Hovilainen valmistui vuonna 2017 saksan kielen ja kulttuurin tutkinto-ohjelmasta. Sivuaineina Johannalla oli pohjoismaiset kielet, minkä lisäksi hän on suorittanut aineenopettajan pedagogiset opinnot. Nykyisin hän työskentelee Aue-Säätiön toiminnanjohtajana.

JOHANNA, MIKSI SAKSA?

Minulle oli selvää jo alakoululaisena, että haluan lukea saksaa heti, kun sen aloittaminen vain oli mahdollista, eli kahdeksannella luokalla. Halu lähteä opiskelemaan kieltä yliopistoon selkeytyi kuitenkin vasta lukiossa. Päätös syntyi lähinnä sitä kautta, että olin hyvä kielissä – erityisesti saksassa – ja hankin vapaa-ajalla kontakteja Saksaan ja saksalaisiin. Olin yläasteen aikana mukana sellaisessa oppilasvaihto-ohjelmassa, jossa oltiin ensin itse pari viikkoa Saksassa saksankielisessä perheessä, ja sen jälkeen samanikäiset saksalaisnuoret tulivat tänne Suomeen. Lukioikäisenä olin taas puolestaan Suomi-Saksa Seuran kesävaihdossa Hampurin lähellä, taas perheessä asuen. Näiden vapaa-ajan kokemuksien kautta olin päässyt kehittämään kielitaitoani ja koin varmuutta hakea Tampereen yliopistoon opiskelemaan! Saksa on Euroopan kieli ja valttikortti työelämässä.

MITÄ MUUTA SAKSAN LISÄKSI?

Saksan lisäksi minulla oli sivuaineenani pohjoismaiset kielet sekä aineenopettajan pedagogiset opinnot. Luin myös historiasta sivuainekokonaisuuden vähän sivistyksen kannalta. Itse saksan opinnoissa minulle erityisen tärkeäksi näyttäytyi taloussaksan opintokokonaisuus. Sitä taisi olla aikoinaan yhteensä viisi kurssia, ja sain sen tutkintotodistukseen opintojen painotuksena. Vaikka siis olen suorittanut pedagogiset opinnot ja olen pätevä saksan ja ruotsin opettaja, haluan tässä vaiheessa uraani hankkia monipuolisempaa työkokemusta pitäen ovea opettajuuteen kuitenkin auki!

MISSÄ OLET NYKYISIN TÖISSÄ?

Työskentelen Aue-Säätiöllä (www.aue-stiftung.org) toiminnanjohtajana. Aue-Säätiö edistää saksan kielen, kulttuurin, tieteen ja taiteen tunnettuutta Suomessa sekä vahvistaa ajatusta yhteisestä Euroopasta. Vastuullani on muun muassa toimitusjohtajan tehtävät, viestintä, toiminnan kehittäminen sekä yhteydenpito sidosryhmiin Suomessa ja kansainvälisellä tasolla. Työni on äärimmäisen monipuolista ja itseohjautuvaa. Tunnen tekeväni aidosti merkityksellistä työtä, sillä säätiömme muun muassa myöntää runsaasti apurahoja erilaisiin saksan kieltä Suomessa edistäviin hankkeisiin. Kielitaito, kulttuurintuntemus ja viestinnälliset taidot ovat työssäni avainasioita.

Aikaisemmin työskentelin muun muassa Saksalais-Suomalaisella Kauppakamarilla projektiassistenttina sekä Tampereen yliopiston ylioppilaskunnalla yhteisöasiantuntijana.

Vaikka minulla on aineenopettajan pätevyys, olen tällä hetkellä kiinnostuneempi hankkimaan monipuolisempaa työkokemusta kuin opettamaan. Työni ei siis sinänsä ole koulutusta vastaavaa, mutta koen ehdottomasti olevani koulutustasoani vastaavassa työssä. Toivoisinkin, että työelämässä mentäisiin yhä enemmän suuntaan,  jossa keskityttäisiin jokaisen henkilökohtaisella opinto- ja urapolulla kertyvään osaamiseen sen sijaan, että tuijotettaisiin kapeasti sitä, mitä tutkintotodistuksessa ja CV:n titteleissä lukee.

AJATUKSIA OPINNOISTA NÄIN VALMISTUMISEN JÄLKEEN?

Jos miettii,  mitä opinnoista on jäänyt käteen,  niin ehkä päällimmäisenä mieleen tulee sellainen projektinhallintaosaaminen.  Opinnoissa se näyttäytyi isojen kokonaisuuksien ja yhtälöiden hallintana, joka on sitten työelämässä on jalostunut eteenpäin projektinhallinnaksi. Tärkeäksi koen myös esiintymisvalmiuden, jota saksan tutkinto-ohjelma ja erityisesti aineenopettajan pedagogiset opinnot harjoittavat.

Heräsin vähän myöhään siihen, että minun olisi ehkä kannattanut lukea kauppatieteitä tulevan uran kannalta, mutta en myöskään kadu niitä valintoja, mitä olen opinnoissani tehnyt. Uskon myös, että työelämässä isossa osassa on se, miten paketoit oman osaamisesi: minä olen hyvä myymään ja olen onnistunut esittämään oman osaamiseni niin, että työnantajat pystyvät tunnistamaan sieltä sen potentiaalin ilman kauppatieteiden opintojakin. Yliopistotutkinnon suorittaminen on mielestäni itsessään arvokasta, joten ei kannata jumiutua tutkinnon sisältöön omaa osaamistaan myydessään.

Yliopiston kieliopinnoissa voi syntyä harha siitä, että pelkällä timanttisella kielitaidolla on kuin taivaanlahja työmarkkinoilla. Tärkeintä on kuitenkin substanssiosaaminen. Vasta kun on sekä substanssiosaamista että kielitaitoa, erottuu edukseen kilpailluilla aloilla kuten viestintä ja markkinointi. Siksi kannustan räätälöimään tutkintoon vähintään yhden erikoispainotuksen.

Suosittelen lämpimästi myös LinkedIn-profiilin tekoa jo opintojen alussa; siellä kynnys ottaa yhteyttä ammattilaisiin työnhakumielessä madaltuu, ja näette jatkuvasti kiinnostavia työpaikkailmoituksia!

Lopuksi neuvoisin kaikkia hakeutumaan vähän liian suuriin saappaisiin, sillä niin oppii yleensä parhaiten.  Sanoisin myös, että kandivaiheessa opintoja voi suorittaa ajallisten ynnä muiden suositusten mukaan, mutta maisterivaiheessa viimeistään kannattaa muokata tutkinnosta omannäköinen pitäen työelämänäkökulman mielessä. Onkin hedelmällistä olla toinen jalka työelämässä jo opintojen loppuvaiheessa.

Ninni Varanka (päivitykset Johanna Hovilainen)

Kirjoittaja on tuore filosofian maisteri, joka haastatteli kieliaineiden alumneja osana Tampereen yliopistossa suoritettua harjoitteluaan vuonna 2018.

Haastattelutekstien oli alun perin tarkoitus päätyä yliopiston nettisivulle, mutta lopulta niille ei löytynyt sieltä sopivaa paikkaa. Lexica julkaisee tekstit vihdoin Alumnihaastattelut-sarjana ainejärjestölehti Kontekstissa yhteistyössä Ninnin ja yliopiston kanssa.

Haastattelut julkaistaan pääosin sellaisenaan eli vuoden 2018 työtilannetta kuvaavina. Joitakin osuuksia on saatettu päivittää ajankohtaisemmilla tiedoilla.