Johanna Hovilainen valmistui
vuonna 2017 saksan kielen ja kulttuurin
tutkinto-ohjelmasta. Sivuaineina Johannalla oli pohjoismaiset kielet, minkä lisäksi hän on suorittanut aineenopettajan pedagogiset opinnot.
Nykyisin hän työskentelee Aue-Säätiön toiminnanjohtajana.
JOHANNA, MIKSI
SAKSA?
Minulle oli selvää jo alakoululaisena, että haluan lukea
saksaa heti, kun sen aloittaminen vain oli mahdollista, eli kahdeksannella
luokalla. Halu lähteä opiskelemaan kieltä yliopistoon selkeytyi kuitenkin vasta
lukiossa. Päätös syntyi lähinnä sitä kautta, että olin hyvä kielissä – erityisesti
saksassa – ja hankin vapaa-ajalla kontakteja Saksaan ja saksalaisiin. Olin
yläasteen aikana mukana sellaisessa oppilasvaihto-ohjelmassa, jossa oltiin
ensin itse pari viikkoa Saksassa saksankielisessä perheessä, ja sen jälkeen
samanikäiset saksalaisnuoret tulivat tänne Suomeen. Lukioikäisenä olin taas
puolestaan Suomi-Saksa Seuran kesävaihdossa Hampurin lähellä, taas perheessä
asuen. Näiden vapaa-ajan kokemuksien kautta olin päässyt kehittämään
kielitaitoani ja koin varmuutta hakea Tampereen yliopistoon opiskelemaan! Saksa
on Euroopan kieli ja valttikortti työelämässä.
MITÄ MUUTA SAKSAN
LISÄKSI?
Saksan lisäksi minulla oli sivuaineenani pohjoismaiset
kielet sekä aineenopettajan pedagogiset opinnot. Luin myös historiasta
sivuainekokonaisuuden vähän sivistyksen kannalta. Itse saksan opinnoissa
minulle erityisen tärkeäksi näyttäytyi taloussaksan opintokokonaisuus. Sitä
taisi olla aikoinaan yhteensä viisi kurssia, ja sain sen tutkintotodistukseen
opintojen painotuksena. Vaikka siis olen suorittanut pedagogiset opinnot ja
olen pätevä saksan ja ruotsin opettaja, haluan tässä
vaiheessa uraani hankkia monipuolisempaa työkokemusta pitäen ovea opettajuuteen
kuitenkin auki!
MISSÄ OLET NYKYISIN
TÖISSÄ?
Työskentelen Aue-Säätiöllä (www.aue-stiftung.org) toiminnanjohtajana. Aue-Säätiö edistää saksan kielen,
kulttuurin, tieteen ja taiteen tunnettuutta Suomessa sekä vahvistaa ajatusta
yhteisestä Euroopasta. Vastuullani on muun muassa toimitusjohtajan tehtävät,
viestintä, toiminnan kehittäminen sekä yhteydenpito sidosryhmiin Suomessa ja
kansainvälisellä tasolla. Työni on äärimmäisen monipuolista ja itseohjautuvaa.
Tunnen tekeväni aidosti merkityksellistä työtä, sillä säätiömme muun muassa
myöntää runsaasti apurahoja erilaisiin saksan kieltä Suomessa edistäviin
hankkeisiin. Kielitaito, kulttuurintuntemus ja viestinnälliset taidot ovat
työssäni avainasioita.
Aikaisemmin työskentelin muun muassa
Saksalais-Suomalaisella Kauppakamarilla projektiassistenttina sekä Tampereen
yliopiston ylioppilaskunnalla yhteisöasiantuntijana.
Vaikka minulla on aineenopettajan pätevyys, olen tällä
hetkellä kiinnostuneempi hankkimaan monipuolisempaa työkokemusta kuin
opettamaan. Työni ei siis sinänsä ole koulutusta
vastaavaa, mutta koen ehdottomasti olevani koulutustasoani
vastaavassa työssä. Toivoisinkin, että työelämässä mentäisiin yhä enemmän
suuntaan, jossa keskityttäisiin jokaisen
henkilökohtaisella opinto- ja urapolulla kertyvään osaamiseen sen sijaan, että
tuijotettaisiin kapeasti sitä, mitä tutkintotodistuksessa ja CV:n titteleissä
lukee.
AJATUKSIA OPINNOISTA
NÄIN VALMISTUMISEN JÄLKEEN?
Jos miettii, mitä
opinnoista on jäänyt käteen, niin ehkä
päällimmäisenä mieleen tulee sellainen projektinhallintaosaaminen. Opinnoissa se näyttäytyi isojen
kokonaisuuksien ja yhtälöiden hallintana, joka on sitten työelämässä on
jalostunut eteenpäin projektinhallinnaksi. Tärkeäksi koen myös
esiintymisvalmiuden, jota saksan tutkinto-ohjelma ja erityisesti
aineenopettajan pedagogiset opinnot harjoittavat.
Heräsin vähän myöhään siihen, että minun olisi ehkä kannattanut lukea kauppatieteitä tulevan uran kannalta, mutta en myöskään kadu niitä valintoja, mitä olen opinnoissani tehnyt. Uskon myös, että työelämässä isossa osassa on se, miten paketoit oman osaamisesi: minä olen hyvä myymään ja olen onnistunut esittämään oman osaamiseni niin, että työnantajat pystyvät tunnistamaan sieltä sen potentiaalin ilman kauppatieteiden opintojakin. Yliopistotutkinnon suorittaminen on mielestäni itsessään arvokasta, joten ei kannata jumiutua tutkinnon sisältöön omaa osaamistaan myydessään.
Yliopiston kieliopinnoissa voi syntyä harha siitä, että
pelkällä timanttisella kielitaidolla on kuin taivaanlahja työmarkkinoilla.
Tärkeintä on kuitenkin substanssiosaaminen. Vasta kun on sekä
substanssiosaamista että kielitaitoa, erottuu edukseen kilpailluilla aloilla
kuten viestintä ja markkinointi. Siksi kannustan räätälöimään tutkintoon
vähintään yhden erikoispainotuksen.
Suosittelen lämpimästi myös LinkedIn-profiilin tekoa jo
opintojen alussa; siellä kynnys ottaa yhteyttä ammattilaisiin työnhakumielessä
madaltuu, ja näette jatkuvasti kiinnostavia työpaikkailmoituksia!
Lopuksi neuvoisin kaikkia hakeutumaan vähän liian suuriin
saappaisiin, sillä niin oppii yleensä parhaiten. Sanoisin myös, että kandivaiheessa opintoja
voi suorittaa ajallisten ynnä muiden suositusten mukaan, mutta
maisterivaiheessa viimeistään kannattaa muokata tutkinnosta omannäköinen pitäen
työelämänäkökulman mielessä. Onkin hedelmällistä olla toinen jalka työelämässä
jo opintojen loppuvaiheessa.
Ninni Varanka (päivitykset Johanna Hovilainen)
Kirjoittaja on tuore filosofian maisteri, joka
haastatteli kieliaineiden alumneja osana Tampereen yliopistossa suoritettua
harjoitteluaan vuonna 2018.
Haastattelutekstien oli alun perin tarkoitus
päätyä yliopiston nettisivulle, mutta lopulta niille ei löytynyt sieltä sopivaa
paikkaa. Lexica julkaisee tekstit vihdoin Alumnihaastattelut-sarjana
ainejärjestölehti Kontekstissa yhteistyössä Ninnin ja yliopiston kanssa.
Haastattelut julkaistaan pääosin sellaisenaan
eli vuoden 2018 työtilannetta kuvaavina. Joitakin osuuksia on saatettu
päivittää ajankohtaisemmilla tiedoilla.