Kevään mittaan on käyty paljon keskustelua Tampereen yliopiston rehtorihausta ja saatiin asiasta aikaan yksi mielenilmauskin. Maaliskuussa yliopistosäätiön hallitus pääsi ratkaisuun, kun Jyväskylän yliopiston rehtori, Keijo Hämäläinen valittiin Tampereen yliopiston uudeksi rehtoriksi, joka aloittaa työnsä sittenkin jo 1. kesäkuuta. Yle, Wikipedia ja muut lähteet osaavat kertoa, että hän on Viitasaaressa syntynyt fysiikan tohtori, joka on toiminut muun muassa professorina, dekaanina, vararehtorina ja rehtorina, mutta mitä sanoo mies itse? Tätä kysymystä Kontekstin toimitus lähti selvittämään.
Eräänä toukokuisena aamupäivänä istuskelen Cafe & Aula Toivossa, odottaen haastattelun alkua. Johdon assistentti noutaa minut ja ohjaa sisälle muutamasta ovesta. Eteeni avautuu neuvotteluhuone pehmeine penkkeineen ja pöydän toisella puolella istuukin jo Keijo Hämäläinen iloisesti tervehtien. Hän kommentoi heti pitävänsä siitä, että saavuin pelkän läppärin kanssa, enkä tullut vain äänittämään koko haastattelua. Rupattelemme hetken niitä näitä ja sitten aloitan ensimmäisellä kysymyksellä.
Omin sanoin, kuka olet?
Hämäläinen vaikuttaa huvittuneelta kysymyksestäni, mutta kuvailee itseään ensimmäisenä akateemiseksi veteraaniksi. Hän kertoo aloittaneensa opinnot yliopistossa vuonna 1982 ja tehneensä opintojen jälkeen työtä monenlaisissa eri rooleissa, kuten aiemmin mainitut professori, dekaani ja vararehtori Helsingin yliopistossa. Hän mainitsee myös toimineensa tietenkin fyysikkona ja nyt rehtorina Jyväskylässä. Hän kertoo myös asuneensa vähän ympäri maailmaa: Eurooppa, Yhdysvallat ja Japani ovat hänelle tuttuja. Tähän väliin kysynkin hänen lempiulkomaataan, johon hän ei halua antaa vain yhtä vastausta, sillä ”ei pidä vertailla omenoita ja päärynöitä”. Mielestäni varsin hyvin sanottu, joka maassa on varmasti puolensa. Hän kuitenkin kertoo pitävänsä erityisesti Japanista, sen ruuasta ja kulttuurista. Myös USA on mieluinen, sillä siellä törmää ihmisiin aivan kaikkialta maailmasta. Hän myös kehuu italialaisen ruuan olevan fantastista, josta pääsemmekin seuraavaan kysymykseen.
Lempiruokasi?
Hämäläinen kertoo rakastavansa hyvää ruokaa sekä pitävänsä erilaisten ruokien testailusta, ja mainitsee, että vaikkei ehkä sitä usein niin ajatella, on Suomessakin luovaa ruokakulttuuria. Aasialainen ruoka nousee kuitenkin ykköseksi: ”mausteisen ruuan kanssa ei voi mennä pieleen.”
Miltä tuntuu päästä Tampereen yliopiston rehtorin hommiin?
”[Tunne] kääntyy enemmän innostuksen puoleen, yliopisto on yhteisö ja ihmiset, eikä vain työpaikka.” Hän kertoo Jyväskylän yliopistossa olevan mahtava yhteisö ja yhdessä tekemisen meininki ja lisää olevansa ymmärrettävästi – harmistunut siitä, että joutuu luopumaan vanhasta yhteisöstä: ”Monet itkut on itketty.” Tästä kaipuusta huolimatta hän iloitsee olevansa innostunut kaiken uuden, kuten ihmisten, ajatusten ja käytänteiden edessä. ”Oli pieni pelko, että miten otetaan ns. ulkopuolisena vastaan, mutta oli häkellyttävää nähdä miten hienosti otettu vastaan.”
Seuraavaksi lukijakuntaamme varmasti kiinnostava kysymys: Mitä kieliä osaat, miten suhtaudut kielten opiskeluun? Koetko, että teknologian kehitys alentaa kieltenopiskelun merkitystä?
”Varmasti olen kielellisesti lahjakaskin, matemaattinen ja kielellinen älykkyys kytkeytyy toisiinsa. Opiskelumenestys määrittyy paljon äidinkielen osaamisella, se näkyy kaikessa.” Hän korostaa myös sosiaalisen ja kielellisen älykkyyden roolia, sekä uskoo kieltenopiskelun olevan todella tärkeää, sillä kyky ilmaista itseä ratkaisee. ”Kielen ja kulttuurin ymmärtäminen on tärkeää varsinkin kansainvälisesti”, hän lisää.
Omasta kieliosaamisestaan Hämäläinen kertoo osaavansa tietenkin hyvin englantia, onhan se tieteellisen maailman pääkieli. Myös virkamiesruotsi ja lukiossa opiskeltu saksa onnistuvat yhä. Hän lisää vielä naurahtaen, että osaa ranskaksi ainakin lukea ruokalistaa.
Kuulemani mukaan sinua on kuvailtu muun muassa suomen parhaaksi yliopistonrehtoriksi. Miksi itse ajattelet, että näin on tai missä olet mielestäsi erityisesti onnistunut?
Hän kertoo kiinnittävänsä johtamisessa erityisesti huomiota nimenomaan yhteisöön sekä ihmisten ajattelutapojen ymmärtämiseen. Hän kehuu jälleen Jyväskylässä vallitsevaa yhteisöllisyyttä ja naurahtaa, ettei ainakaan Keskisuomalainen (lehti) kertaakaan kirjoittanut, että yliopiston johtamisessa on ongelmia. Hän painottaa sitä, että homma toimii, kun on löydetty tapa setviä asioita sisäisin viestintämenetelmin, eikä jossain Aamulehden mielipidepalstalla.
Millaisia tavoitteita sinulla on yliopiston kehittämisessä tulevaisuudessa? Nimeä vaikka muutama kärkiteema, joihin erityisesti aiot keskittyä. Mitä odotat tulevilta vuosilta?
Hämäläinen toivoo näkevänsä, miten hienoja juttuja voidaan tehdä yhdessä yliopistoyhteisönä. Hän myös toivoo, että ”Tampereen yliopisto puhkeaisi kukkaan, näkyisi myös ulospäin ja syntyisi yhteinen ylpeys yliopistona.” Hänen tavoitteenaan on se, että kun opiskelija valmistuu, tämä muistelee ja on ylpeä Tampereen yliopistossa opiskelusta. Hän myös haluaisi, että Tampereen yliopistoa pidettäisiin upeana työpaikkana. Tällaiseenkin menestykseen löytyy avain yhteisön voimasta: ” Täytyy löytää yhdessä tekemisen tunne, että meillä on yhteinen visio, jokaisella yhteisön jäsenellä on siinä oma roolinsa. Tärkeätä on viestintä ja tiedon kulkeminen sekä luottamus siihen, että yhdessä tehdään.” Hän painottaa, että jokaisen täytyy voida keskittyä omaan tekemiseen ja on tärkeää oppia uusia asioita. Muun muassa paljon puhuttu resurssipula on niitä haasteita, joihin löytyy ratkaisu siitä, ettei ketään jätetä yksin työmääränsä kanssa.
Kuinka tärkeänä pidät yhteistyötä muiden tahojen, kuten eri yliopistojen kanssa ja millä tavoin aiot edistää tätä?
”Yksin pääsee nopeammin, yhdessä pidemmälle. Pätee myös yliopiston kehittymiseen. Yliopistojen ei pitäisi kilpailla keskenään, vaan toimia yhdessä ratkaisemaan globaaleja ja omia ongelmia.” Hänestä yhteistyön vaikein ja tärkein muoto on työnjako, jota tuleekin parantaa. Monitieteisyyttä ja erilaisuutta täytyy olla, mutta kuitenkin niin, että keskitytään omaan osaamisalueeseen. Digitaalisuuteen pitäisi kuitenkin keskittyä kaikkien yhdessä, yliopistot kun aina ovat kansainvälisiä ja niin sen pitääkin olla.
Miten aiot varmistaa, että yliopistolla on riittävät resurssit opetuksen ja tutkimuksen laadun takaamiseksi?
Hämäläinen tarjoaa ratkaisuksi yhteistyötä eri tahojen kanssa. Hän kertoo olevansa mukana korkeakoulupolitiikassa, jossa pohditaan esimerkiksi akatemiakokonaisuuksien rahoitusta. Vaikuttaminen tapahtuu kaikilla sektoreilla ja hän tekee nytkin töitä (hallitusohjelmaa) asioiden eteen. Hyvin toteutettu koulutus takaa työllistymisen ja valmistumisen, mikä mahdollistaa hyvän tutkimuksen. Jokapäiväisissä toiminnoissa onnistuminen, sekä oman parhaansa tekeminen takaa tulosta ja rahaa. ”On jokaisen vastuulla huolehtia, että opiskelijat pärjää ja valmistuu, näin menestytään yhdessä.”
Olen itse kokenut, että välillä tieto asioista ei aina kulkeudu eri hallinnon tasoille kunnolla. Kuinka aiot tukea yliopiston eri tiedekuntien sekä eri hallintoelinten välistä yhteistyötä ja tiedonvaihtoa?
Hämäläinen tiivistää heti alkuun; ”Johtaminen on viestintää” ja jatkaa: ”Organisaation sisäinen viestintä on haaste, kun monilla on eri tarpeita ja haluja. Täytyy löytyä oikeat keinot, viestinnän tulee olla ennakoivaa ja oikea aikaista. Hyvä organisaatiokulttuuri ja vahva johtamisrakenne sekä se, että ihmiset tietävät missä ja milloin voi vaikuttaa. Estetään, ettei tapahdu hallitsemattomasti asioita. Luottamus viestintään on tärkeää, mutta viestintä ei kuitenkaan poista ongelmaa, jos ei luoteta organisaatioon. Viestintä on hyvän johtamisen väline, ei tapa ratkaista ongelmia. Yhteinen dialogi, keskustelu ja sopiminen on ratkaisu, ei pelkkien päätösten teko.” Hän muistuttaa, että aktiivinen mukanaolo mahdollistaa vaikutusmahdollisuuden. Tähän voin yhtyä, eri toimielimissä ja suunnitteluryhmissä mukana olemalla pääsee oikeasti vaikuttamaan siihen, miten yliopisto toimii.
Muita mietteitä, ajatuksia tai terveisiä?
”Opiskelijoille: nauttikaa elämästä, toteuttakaa intohimoanne ja älkää kantako tulevaisuudesta niin suurta huolta. Mottoni on: ei ole tärkeintä tehdä sitä mistä pitää vaan pitää siitä mitä tekee. Täytyy osata sanoa, että nyt mä teen tätä ja antaa itselleen mahdollisuus menestyä. Jos tekee hyvin niin pärjää. Varsinkin ekavuotiset huolehtii usein, että tekikö oikean valinnan. Olisi parempi, että voi opiskella 3 vuotta jotain ja sitten vaihtaa, kunhan ei vaihda kesken. Yliopistossa on tärkeää oppia oppimaan, saada ystäviä, oppia tieteellistä ajattelua, oppia verkostoitumaan sekä kasvaa ihmisenä. Ammatit tulevaisuudessa tulee muuttumaan vielä enemmän. Kielenkääntäjiä tarvitaan tulevaisuudessa vähemmän, mutta on tärkeää ymmärtää kieltä ja kulttuuria, riippumatta kielestä.”
Näihin sanoihin onkin hyvä päättää haastattelu. Juttelemme vielä hetken yliopiston toiminnasta ja hänelle tuleekin kiire seuraavaan kokoukseen. Jämäkkä kädenpuristus ja moikka. Poistuessani paikalta jään miettimään kaikkea juuri kuulemaani. Sain mielikuvan miehestä, jolla on vahva ote ja ymmärrys siitä, mitä yliopiston johtaminen vaatii. Johtaminen ei ole alaisten aikataulujen vahtaamista, tiukkasävyisten sähköpostien tulittamista tai rahan tahkoamista muiden terveyden kustannuksella. Johtaminen on tehokasta viestintää ja yhteisön luomista niin, että jokainen yksilö hyötyy siitä yhdessä. Kiitos Keijo ja tervetuloa.
Ville Porkka
Kirjoittaja on Kontekstin päätoimittaja vuonna 2023.
8 kommenttia
Kommentointi on suljettu.